Harjoitus tekee mestarin

Eilen olikin sitten ilta treenien paikka. Vietiin ensin Olli ja Juulia agilitytreeneihin ja koska käsky kävi, ettei heidän harjoituksiaan saa jäädä katsomaan, meidät häädettiin lenkille.

Mäntsälän koirakerhon kentältä on uudelle oikoradalle vajaa kilometrin matka, käpsyteltiin Roopen kanssa sinne ja alettiin opettelemaan kertaalleen vanhoja asioita. Aseman parkkiksella oli juuri sopivasti menoa ja meininkiä, että saatiin kerrankin tehdä häiriönalaista työskentelyä. Voi, vitsi mulla on hieno koira!! Roope oli aivan mahtava! Tehtiin seuraamista normaalisti - ja hitaasti kävellen, juosten, tehtiin erilaisia käännöksi, ympyröitä. Kaikki onnistu ja vielä niin, että ei ollut namia kuin taskussa mistä se palkka sitten saatiin. Katsekontakti toimi erinomaisesti ja luoksetulot olivat niitä samoja iloisia hyppelyitä. Vähän on luoksetulon paikassa hakua, "mennäkö eteen istumaan vai ei, siinä vasta pulma". Sama se vika oli Ollillakin, että ei kai se niin kummoisesti vaikuta BH-kokeen läpi pääsyyn. Jos viime syksyyn vertaa niin ollaan me edistytty aika huimin askelin, vaikkei niin ahkerasti ja säännöllisesti ollakaan treenailtu. Reilu pari viikkoa aikaa treenailla vielä ja pitää sitten itse kokeeseen tekaista noita maksanameja ja pitää pieni paasto ennen h-hetkeä.

Tottiksen jälkeen kierrettiin reilun tunnin lenkki ja löydettiinkin sellainen ihan kiva metsäreitti missä Roppana pääsi juoksemaan vapaana. Vaikka kuinka yritettiin vetkuilla ja pitkittää niin tultiin silti 20min liian aikaisin ja "jouduttiin" katsomaan muutama harjoitus. Eikä hullumpi harjoituksia ollutkaan, ehkä vähän huomaa, että kilot painaa lanteilla, koiralla siis, ja ehkä vähän mullakin. Me sovittaisiin Ollin kanssa paremmin ulkonäöllisesti toistemme pariksi, mutta minkäs teet. Toisaalta taas, kun Roope on laiha ja filmaattinen niin kukaan ei kiinnitä minuun niin paljoa huomiota... toivottavasti ainakaan. No joo, se näistä puheista. Puhki oltiin koko porukka kun päästiin kotiin ja virheellisesti menin vielä katsomaan sähköpostini ja mitäs muuta siellä odottikaan kuin lisää töitä. Tosin iloinen töihin liittyvä yllätys oli se, että nyt on vuosikirjan kaikki materiaalit minulla ja enää pitää lajitella arvostelut koirakohtaisesti jonka jälkeen enää taitto ja painoon. Ensi vuoden arvosteluita on jo kuulemma tullut, joten ensi vuonna yritetään saada homma pyörimään vähän aikaisemmin. On tämä aika rankkaa ollut itse kullekin kun kaikki pakkaa syksylle. Tosin keväällä on sitten taas viimeinen rutistus koulussa, että eipä se varmaan helppoa tule silloinkaan olemaan. Ja kaiken lisäksi Atte lähtee tammikuun 7. päivä inttiin, on siinä kyllä jotain hyvääkin. Saa viikolla keskittyä tekemään töitä kunnolla, ettei iltasin tarvitse lähteä mihinkään. Onneksi vielä on sentään reilu 3 kk jäljellä.