Kaikenlaista...

Maanantaista tähän iltaan asti on kyllä sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Maanantaina käytiin Sääksissä uimassa ja siinä sitten ihan vähän aikaa uppouduin mahallani kirjaa lukemaan, niin enkös minä sitten mennyt ja palanut rakoille asti. Kivat vesikellot koristavat selkää ja takareisiä. Reidet alkaa jo kestämään istumisen, mutta selkä on vielä näin kahden päivän jälkeen pirun kipeä, eikä pelkästään sen takia, että kirvelee vaan myös siksi, että yöt nukkuu selkä jännittyneenä ettei vaan mikään peitto tvs. hierrä. Tekisi niin mieli laittaa edes pikkiriikkisen IcePoweria kipeimpiin paikkoihin, mutta siitä ei taitaisi auringossa polttamat kohdat tykätä.

Tiistaina sitten olikin viimeinen ajotunti ja heti perään kauhulla odotettu inssi... liekö johtui kipeästä selästä ja sen aiheuttamasta v*tutuksesta tai jostain muusta niin paremmin en omasta mielestäni olisi voinut ajaa. Eikä se tutkarikaan papereihinsa tussilla kovin montaa merkintää tehnyt. Nyt sitten vaan odotellaan, että saa sen virallisen kortin, ettei tarvitse paperit ja passit kainalossa ajella.

Tänään päiväseltään ei mitään sen kummempaa kuin palovammojen rasvausta ja viilennyshoitoa. Yhden kissa-paran pojat jahtasivat puuhun ja kerkesivät pitämäänkin sen siellä ennen kuin tajusin mitä ne pihalla oikein huutavat.
Illaksi Ollille oli varattu aika Mäntsälän eläinlääkäriin lonkka- ja kyynärkuvia varten. Lonkat lähtivät A:na, mutta olivat ell:n mukaan A:n ja B:n rajoilla. Toinen kyynärpää oli puhdas, mutta toisestapa sitten löytyi luupiikki ja jonkinlainen reikä, joka voi olla joku kasvuhäiriö tai sitten se on ollut siinä aina syntymästä asti. Jokatapauksessa nämä saattavat ajan kuluessa kehittää Ollille nilvelrikon. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan aletaan kokeilemaan Ollille eräänlaista jumpparuokaa joka hoitaa samalla niveliä, eikä ole niin tuhtia tavaraa. Toivotaan, että ruualla on tehonsa ja Olli voi elää vielä pitkään terveenä, ilman kipuja.